Kapea kaistale erottaa minut avovedestä. Ehkä tänään? Sitten on vähän isompi avanto missä käydä useamman kuukauden.
Eräs ex-työkaverini kuvasi minua Tuure Kilpeläisen tuotantoon. Aina, kun hän kuulee kyseistä artistia hänelle tulee minut mieleen. Melankolinen.
En oikein tiedä miten tuon ottaisi, tulkitsisi. En toki kiellä ettenkö olisi sitä, mutta melankolialla on myös aika negatiivinen kaiku. Tai jos tulkinta onkin sitä. No, kyseinen henkilö ei ole sellainen, joka piikittelisi rivien väleistä.
Jostakin syystä minuun uppoaa tällä hetkellä puolalaisten säveltäjien musiikki. Ja ainakin Henrik Göreckin Symphony of Sorrowful Songs jo nimeltäänkin kertoo paljon. Sitä on käytetty televisiossa ja elokuvissakin. Myös kuunneltavaa on Three Pieces in Old Style, 1. osa.
Jos se onkin sitä suomalaista kaihomielisyyttä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti