 |
| Blurred = sumea, ai jaa? |
Tänään päättyi kaamos Suomen pohjoisimmalla paikkakunnalla Utsjoella. Tämä on ollut aina juhlava hetki minulle. Vaikka en pimeää pelkääkään, niin ainainen pimeä sydäntalvella on raskasta. Tälle talvelle toki aikainen lumipeitteen tulo (15.11.2022) ja sen maassa pysyminen helpotti tuota pahinta pimeyttä.
Tänään näkyi vähän aurinkoakin ja koira tuntui aistivan sen erityisesti. Se viihtyi pihalla yksinään leikkien erilaisten lelujensa kanssa. Sen touhuja on mukava seurata.
Minulla on ollut parin käyttöliittymän kanssa viime aikoina pientä kitkaa. Läppäri (= laptop) ei suostunut ollenkaan avaamaan salojaan minulle ja tablettikin meinasi yksipuolisesti tänään sanoa sopimuksen irti. Toinen on saatu elvytettyä, ainakin hetkeksi. Toisesta ei vieläkään ole tietoa.
Hyvänä aasinsiltana... Näin voi sattua ihmissuhteissakin. 10 vuotta sitten eräs ihminen, jota todellakin olin pitänyt ystävänäni (nainen), ilmoitti pitkässä sähköpostissa, ettei halua enää olla kanssani tekemisissä. Olin muuttunut oudoksi = wierd. Olin toki ollut kiireinen työssäni, koska olin työstänyt yhtä isoa koulutusluentoani ja tieteellisen artikkelin deadline lähestyi uhkaavasti. Silloin elin työelämässäni niitä parhaita, hienoimpia vuosia saaden kuulua hyvään tiimiin (kts. postaus 27.7.2021). En puolustele itseäni yhtään. Emme ole olleet "ystäväni" kanssa sen jälkeen tekemisissä.
Tai ystäväpariskunta, joiden lapsen kummiksi he minut kutsuivat 1990-luvulla, alkoivat kartella minua muutaman vuoden jälkeen. Eivät enää kutsuneet kummilapsen juhliin jne. Tänä päivänäkään en tiedä mitä tapahtui. En myöskään ole tavannut kummilastani sen koommin.
Ihmiset muuttuvat. Se nuoruuden kirkasotsaisuus on enää muisto vain.
Helppo ei ole koskaan helppoa!
Ja ymmärrän sen, että me onneksi voimme valita kenen kanssa olemme tekemisissä vapaa-ajallamme. Työelämässä se on hankalampaa. Tästä olenkin kirjoittanut joskus aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti