Suositut postaukset

maanantai 23. tammikuuta 2023

Ei läheskään kaikkea isästäni 8

 

 Sain lapsuudenystävältäni tämän kuvassa olevan kirjan: Ira Vihreälehdon Isä tuntematon, Suvun salaisuuksien jäljillä, 2020.

Olen tavannut tätä kirjaa tässä päivänä muutamana ja yrittänyt ymmärtää omaa kohtaloani suhteessa kirjan tekstiin.

Minunhan isäni (oletettavasti) lähti "minua pakoon" ulkomaille, äitini kertoessa olevansa raskaana, jopa noin 15 vuodeksi. Tapasin isäni ensi kertaa juuri ripille päästyäni hotelli Tammerissa Tampereella. 


Lukiessani uudestaan vuosikymmenten tauon jälkeen isäni minulle kirjoittamia kirjeitä viime vuoden lopulla, isäni jopa epäili olinko hänen tyttärensä ollenkaan, sillä äidilläni oli ollut muitakin miehiä tuohon aikaan. Tekstit loukkaavat minua vieläkin ja voin vain kuvitella kuinka paljon ne loukkasivat silloin 80-luvulla, lukiessani kirjeitä ensi kertaa. Dna-testiä ei tehty tuolloin, eikä myöhemminkään. Vieläkin sen voisi tehdä, sillä minulla on sukulaisia isäni puolelta elossa, mutten näe siihen mitään tarvetta.

Kirjassa on isäänsä etsivien tarinoita, ja kuinka he isänsä löydettyään tunnistivat yhdennäköisyyttä, luonteenpiirteitä tai muita ominaisuuksia itsestään suhteessa isäänsä.

Kuten olenkin kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa yhdennäköisyyttä minulla on isääni ainakin alaraajoissa ja osittain kasvoissa ja ainakin silmissä. Kirjoittamisen taidon olen perinyt isältäni, joskin en ole niin ehdoton teksteissäni kuin isäni. Kunto- ja kestävyysominaisuuksia olen myös saanut verenperintönäni, kuten myös kiinnostuksen liikuntaa/urheilua kohtaan. Luonteenpiirteistäni tietynlainen mustavalkoisuus tulee varmaankin isältäni.

Isääni on kuvailtu älyköksi, mutta sitä minä en ole. Myöskään kunnianhimoa minulla ei ole.

Se miten isättömyys on minuun vaikuttanut on siinä, etten ole koskaan kokenut normaalia perhemallia. Äidillä, jos nyt oli muita miehiä, ei hän niitä kotiimme tuonut.  Ehkä tuo normaalin perhemallin puuttuminen aiheutti minulle sen, etten kyennyt koskaan hankkimaan omaa perhettä. Osittain se on luottamuksen puutetta ja sitoutumisen pelkoa. Ja nuoruudessa tuli "takkiin" kerran jos muutamankin, kun tuli ihastuttua/rakastuttua vääriin henkilöihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

🧭 koilliseen

Kosken ylittävän sillan alapuolista elämää  Tämä blogini täyttää tänään 2 vuotta. Tämä on myös viimeinen postaukseni Kompassi koilliseen blo...