Lähdin tänään työpäivän jälkeen potkukelkkailemaan järven jäälle. Keli oli aivan loistava! Eilinen lämpö oli tiivistänyt lumipeitettä ja nyt pieni pakkanen antoi mukavan liukkaan kelin. Potkuttelevan jalan alla oli pitoa.
Koirani taisi myös aistia emäntänsä nautinnon, sillä se kiiti laukalla järven ylitse moneen kertaan. Mieleeni tuli se, että miksen voisi päästää jo irti surusta Uskoa kohtaan. Nauttisinkin uudesta koirastani. Voisinko kenties?
Tänään oli pitkästä aikaa hyvä päivä kaikin puolin. Jalan kivun suhteen taidan taas päästä tilanteen "herraksi". Talitintti (Parus major) lauloi tityytä ensimmäisen kerran tällä leveysasteella tänä keväänä. Päivä on pidentynyt 2,5 tuntia Oulun horisontin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti