Viikko sitten näin unta mökistä. Olin mukamas sytyttämässä tulta takkaan. Oli aamu ja mökki tuntui viileältä (olikohan minulla oikeasti kylmä?). Tuli rätisi takkasydämessä ja katselin takan tiiliä ja muurauslaastia niiden välissä. Näin ne hyvin yksityiskohtaisesti. Unessa tajusin, ettei se voi olla mahdollista, koska mökkiä ei enää ole. Yritin avata silmiäni auki ja omasta mielestäni silmäni olivat avoinna ja aina vain näin mökin tiilimuuria...
Liekö muuri jäänyt kummittelemaan mieleeni sen takia, ettemme koskaan saaneet selvimme, miksi uunin hormi ei suostunut enää vetämään (kts.blogit 3.8 ja 4.8.2021).
Kirjoitin blogissani 7.5.2021 sairastumisestani virustautiin, mikä kohdallani osoittautui rajuksi ja invalidisoivaksi taudiksi. Ennen sairauden puhkeamista, viruksen tehdessä jo tehtäväänsä elimistössäni (itämisaika jopa useita viikkoja), näin hirveitä painajaisunia yöstä toiseen. Niissä toistuivat eri muunnoksin leikellyt ruumiinosat kuin jossakin Peter Madsenin sukellusvenemurhajutussa, vaikka tanskalaisen toimittajan Kim Wallinin murha tapahtui muutama vuosi sairastumiseni jälkeen. Muistan miettineeni, miksi näen näin kauheita unia, sillä normaalisti uneni tapahtumat ovat usein 'ihan toisintoja edellisten päivien tapahtumista epämääräisesti sekoitettuna'. Ei siis todellakaan mitään ruumiinkappaleita!
Myöhemmin tajusin yhteyden. Ikään kuin alitajuntani olisi varoittanut minua tulevasta kriisistä, mikä kohdistui koko kehooni: ihoon, silmiin, aivoihin, sydämeen, keuhkoihin, maksaan ja munuaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti