Tällä viikolla tontilla kaivettiin (osa) vesiosuuskunnan putkistoista ja ruuvipumppaamosta. Osa sen vuoksi, ettei vesiosuuskunta toimittanut lupauksistaan huolimatta kaikkea tarvittavaa materiaalia paikan päälle tarpeeksi ajoissa. Onneksi kustannukset eivät suoranaisesti mene minun pussistani, vaan vesiosuuskunnan. Halpaahan se on kuskata kaivinkonetta edes sun takaisin, kaivaa ja peittää samoja kohtia tämän tästä! Vähän niin kuin yleensäkin kunnan hommissa.
Nyt eivät palaset loksahtaneet paikoilleen niin kuin aikaisemmin tapahtui varsin ketterästi. No, siitä ei käy urakoitsijaa syyttäminen.
 |
| Ruuvipumppaamo. Valokuvaaja S.H. |
Se, mikä tässä harmittaa on perennojeni ja muiden kasvien tuhoutuminen. Siirsin keväällä ja syksyllä todella vanhoja perennoja pois kaivinkoneen tieltä. Niiden piti olla turvassa, muttei niin ollutkaan!
Siellä menivät mummoni valkoinen akileija, palava rakkaus, iiris, keisarinlilja, kultapiisku ja ukonhattu. Siellä menivät äitini jalopähkämö, erilaiset kuunliljat, syysleimu, mäkimeirami ja raparperi. Siellä menivät minun keräämäni erilaiset ja -väriset akileijat, malva, erilaiset maksaruohot, kattomehitähti, tuoksuvatukka, narsissit, esikot, humala, iisoppi ja talvivalkosipulit. Ja siellä menivät tammen- ja vaahterantaimet.
Eikä se ole sama ostaa uusia taimia tilalle jostakin puutarhasta, ei sitten ollenkaan😢 Olen 'menettänyt' niin paljon sitä vanhaa nostalgiaa tontiltani; sieltä on kaadettu paljon puita, koko maa-aines talon ja ruuvipumppaamon ympäriltä on vaihdettu ja nyt nuo perennat. Olen vuosikymmeniä pitänyt päiväkirjaa perennojen kukkimisesta. Minulle jäi vain päiväkirja jäljelle.
IT'S TOO MUCH!
 |
| Tässä oli kasvimaan ja väliaikainen perennavarasto |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti