 |
| Koirani laskee murskekuormia tontille vievän tien varressa. Valokuvaaja I.P. |
Olin tulkitsevani koirallani alakuloa mökin purkamisesta aiheutuneesta hämmennyksestä. Puhumme, että mökki oli koirani syntymäkoti, vaikkei se ihan niin mennyt. Koirani oli yhdeksän viikon ikäinen, kun se haettiin kasvattajalta ja tuotiin suoraan mökille. Sen koko elämä on nivoutunut mökillä asumiseen ja sen puolustamiseen. Onhan se ollut paljon kanssani Tampereellakin aikoinaan, mutta pääosaa tässä näytelmässä esitti mökki, meidän kaikkien elämässä.
Nyt se kuitenkin alkaa toipua 'järkytyksestään' ja pitää taas vahtia tontilla, löytää vanhat 'väijypaikat' ja alkaa jalkautuakin viitaan, niin kuin ennen vanhaan. Sille on annettu vähitellen vapauksia liikkua hieman vapaanakin, ja se kahlaa järvessäkin, mikä on sille erityisen tärkeää. Lenkkeily tapahtuu vielä kytkettynä.
Tässä on rtg-kuva hieman eri projektiossa (ap-kuva), mitä aikaisemmin olen julkaissut. Kuvassa ei näy yhden ruuvin korkkaamista, mutta sen asemointi oli säilynyt ennallaan verrattuna kuukauden takaiseen. Onneksi se ei ole lähtenyt vaeltamaan.
Levyn ja nivelen asento on säilynyt akselissaan ja luutuminen on edennyt kuukauden takaiseen. Edelleen nivelraot ovat näkyvissä, mutta callustakin = uudisluuta on muodostunut. Se näkyy luun tiivistymisenä.
Ihorikkoa on vielä vähäisessä määrin. Hoito on suihkutusta, ilmahoitoa ja eristämistä (estäen koiraa nuolemasta).
Koiralla aloitetaan taas biologinen lääke kuukausittain. Sillä halutaan vähentää muiden nivelten nivelrikkokivun esiintymistä kineettisen ketjun (nivelten liikeketju) muuttumisen jälkeen. Sillä on myös yksi kontrollirtg-kuvaus kuuden viikon kuluttua. Silloin leikkauksesta on 3,5 kuukautta.
Hiljaa hyvä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti