Vuonna 1964 eräs omistajaperhe oli vienyt koiransa Pojan Tampereen 'koe-eläinlaboratorioon'. En tiedä, ehkä se oli tavallista siihen maailman aikaan hankkiutua koirastaan tai lemmikistään ylipäätänsä eroon?
Äitini oli saanut tietoonsa koiran olemassaolosta laboratoriossa ja pyytänyt sitä itselleen. Ehkä se liittyi jotenkin avosydänleikkauksiin, jota harjoiteltiin suurikokoisilla koirilla (kts. blogi 26.6.2021).
Koira oli terve, kiltti, uros bokseri. Äitini puhui Pojasta aina hyvin lämpimästi. He tekivät Kaupin metsissä paljon lenkkejä ja siten äitini oppi tuntemaan metsät kuin omat taskunsa. Ne metsät olivat silloin paljon laajemmat kuin nyt.
Poika oli äitini luona vajaan vuoden. Pojan entiset omistajat olivat alkaneet kysellä laboratoriosta sen kohtalosta ja kuulivat koiran voivan hyvin. He pyysivät äidiltäni Poikaa takaisin ja mikä sitä oli kieltäminen.
 |
| Valokuvaaja R.L. |
 |
| Silloin vielä koirien korvat ja häntä typistettiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti