Tänään teimme koiranpennun kanssa lenkkiä itsellenikin oudossa maastossa ja mitä löysinkään. Kuten kirjoitin 29.10.2021 blogissani, että etsin yhä ison kiven ja vanhan kuusen yhdistelmää liittyen Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut kirjaan.
Tänään löysin tuollaisen yhdistelmän, parhaan tähän mennessä.
"Kivi oli, kuten hän [mestaritonttu] jo yöllä oli huomannut, kummun huipulla ja sitä ympäröi tiheä viidakko, sen toisella puolella kasvoi muutamia puita, ja lähinnä, aivan kiven vieressä, seisoi vanha kuusi, jonka tuuheat oksat muodostivat melkein katoksen kiven päälle. Kiven toiselta puolelta näki kummun juurella olevan viidakon, ja viidakon alla kimaltelevan suon. 'Kivi on melkein kuin pieni linna', Mestaritonttu mietti.
Hän laskeutui kiveltä alas ja maahan päästyään kiersi sitä nähdäkseen miltä se näytti päivän valossa alhaaltapäin. Harmaa ja sammaltunut se oli, ja sen kyljet jyrkät kuin seinät. Kuusen rungon kohdalla, jossa kiven kylki oli hiukan rosoisempi kuin muualla, tihkui vesipisaroita hitaasti alas halkeamasta, mutta kuusen oksa, jota aamutuuli hiljaa liikutti, pyyhki ne pois. Pisarat kimaltelivat auringon paisteessa ja Mestaritonttu muisti unensa:
Kyyneleet helminä hiekkaan putoo...
Haltijan hääviittaa impi kutoo."
Tässä tapauksessa siirtolohkare on suon reunassa, mäen kupeella, talousmetsässä. Kuusi ei ole vanha eikä harmaapartainen, mutta likellä kiveä kasvaneena sen kylkeen on tullut koro. Näin talvella en nähnyt kyyneliä, en edes jäätyneenä.
Lähde:
Somersalo, A. (1945). Mestaritontun seikkailut. s. 25-26.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti