 |
| 24.12.2022 |
"Olisi pitänyt ymmärtää jättää asioita väliin jo aikaisemmin. Olen tullut mustasukkaiseksi ajasta enkä viitsi tuhlata sitä tyhjänpäiväiseen. Mieluummin menen metsään. Kun luopuu, jäljelle jääneestä saa enemmän. Nauttii syvemmin."
Lainaus mm. Petteri Saarion kirjasta Rakkauskirjeitä luonnolle. 2021, s. 10.
"Koskaan ei harmita se, että on lähtenyt. Aina on harmittanut lähtemättä jättäminen". Kyseessä siis luonnossa liikkuminen. Ja näin sen muotoili Minna Jakosuo samassa kirjassa Petteri Saarion kanssa Rakkauskirjeitä luonnolle. 2021, s. 106.
"Jo kauan sitten on pantu merkille että elämämme ei asetu elämäkertaamme tasaisesti vuosien mukaan. Jokaisella ihmisellä on elämässään erityinen vaihe jossa hän on ilmaissut itseään täyteliäisimmin, tuntenut syvällisimmin ja eniten vaikuttanut muihin ja itseensä. Ja tapahtuupa ihmisen elämässä myöhemmin mitä tahansa – ulkonaisesti tärkeääkin – kaikki se on jo laskua, me muistelemme ja nautimme, monin tavoin toistamme ja matkimme sitä, joka vain kerran kajahti sielussamme. Joillakin tuo vaihe on lapsuus – ja silloin ihmiset jäävät lapsiksi koko elämänsä ajaksi. Joillakin se on ensi rakkaus ja juuri nämä ihmiset ovat levittäneet myytin että rakkaus suodaan vain kerran. Joillakin tämä vaihe sattuu heidän rikkautensa, kunniansa ja valtansa aikaan – ja vielä hampaattomilla ikenilläänkin he sammaltavat meille menneestä suuruudestaan. Neržinillä tämä vaihe oli vankeus. Štšagovilla rintama."
Lainaus on Aleksander Solženitsyn kirjasta Ensimmäinen piiri 2. (suomennos 1968), s. 5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti