Varhaisin joulumuistoni on isovanhempien luona (mummola) täällä Keski-Suomessa. He asuivat itse rakentamassaan rintamamiestalossa, jossa oli kaksi eri puolille taloa sijoitettua ulko-ovea. Enoni, mikä oli minua 14 vuotta vanhempi, asui vielä vanhempiensa luona ja käytti pääsääntöisesti toista ovea, jossa oli lasikuisti. Me muut kuljimme toisen oven kautta taloon.
Jouluaattoiltana odotin kovasti joulupukin tuloa ja olin luvannut olla reipas tyttö. Jotenkin mieleeni oli jo tullut epäilys siitä, että onko joulupukkia oikeasti olemassa ja muistan painaneeni mieleeni mummolassa olevat ihmiset.
Joulupukin odotus huipentui kovaan kolinaan lasikuistilla. Minulle sanottiin, että nyt joulupukki on ovella. Kova meteli pelotti minua niin, että kaikki se reippaus ja rohkeus jota olin itseeni ladannut, haihtui pikkutytöstä pois. Joulupukki ei tullut näyttäytymään tuvan puolelle, vaan jätti lahjat lasikuistille. Ja kyllähän se joulupukki oli, kun kaikki tutut ihmiset olivat tuvassa läsnä.
Sain eilen viettää taas, ties kuinka monennen jouluaaton kartanolla. Joulupukkikin kävi. Kiitos mukavasta joulusta🎅
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti