Korjausliike 3

 

Avohakkuulle jätetty "kelo", minkä luonto on koristanut toteemipaaluksi

 Olen kohtalaisen paljon pohtinut kesäistä uupumistani ja siihen johtaneita tekijöitä. Elämäni oli lähes kaaosmaista 1,5 vuotta, enkä yhtään ihmettele että väsähdin elämään (kts. blogi 19. ja 21.8.2022). Minulla piti olla kaikki langat käsissä talon rakentamisessa ja vähän muussakin, enkä suosittele sitä kenellekään.

Nyt olen ulkoistanut itseltäni kaikki talotekniikkaan kuuluvat asiat. Tehköön ne jotka ymmärtävät paremmin. Muutoin yritän osallistua sairauslomallani kaikkeen muuhun voimieni mukaan; tehdä lumitöitä, hieman metsätöitäkin. Eniten olen keskittynyt liikkumiseen, koiran kasvatukseen, lukemiseen, ajankohtaisohjelmien ja musiikin kuuntelemiseen. 

Myös ystävien tapaaminen on ollut piristävää ja näköaloja avartavaa. Ja se, etten käperry kipujeni kanssa vain kotiin. Sillä ympäristön muutos auttaa unohtamaan, ainakin hetkiseksi jalkani kivut.

Nuo kaikki edellä kuvaamani asiat ovat lisänneet jaksamistani ja resilienssiä.

Olen suunnitellut jo tulevaakin ja hankkinut liput Tampere-talon ensi kevään oopperaan Richard Wagnerin Lentävään hollantilaiseen ja ensi kesän Savonlinnan Oopperajuhlien Cioachino Rossinin Sevillan parturiin.

Vielä pohdin mitä asioita en enää mittaisi. Jotenkin jalan kuntouttamiseksi, tai sen toimintakyvyn mittaamiseksi täytyisi jotakin suureita vielä tallentaa. Onko se sitten aika-, vai kilometrimääreinä? Vai oirepäiväkirja? Oirepäiväkirja mittaa myös negatiivisia asioita. Ehkei kannata. Sitä olisi pitänyt tehdä leikkauksesta lähtien.

Titraan kipulääkitystä (sekä analgeetti että hermokipu) jos en päivittäin, niin ainakin viikottain. Ne on laitettava ylös, sillä haluan hallitusti vierottautua hermokipulääkkeestä sitten, kun siihen on edellytykset. Nyt mennään veitsenterällä.

Se mistä olen jo aikaa sitten luopunut, on "mökkipäiväkirjan" pitäminen. Ei vain ollut rahkeita. Tämän blogin pitäminen ainakin osittain korvaa päiväkirjan.

Avantouinnin aloitin seuraavana päivänä otettuani ompeleet pois haavoilta. Olen siitä lähtien käynyt ainakin kerran päivässä järvessä/avannossa, aina kun olen ollut täällä kotona. Se olikin aluksi ihan hirveän kivuliasta leikattuun jalkaan. Kipu tuntui saapaskipsin peittämällä alueella, vaikkei kipsiä enää ollut. Kipu oli 9/10 -asteikolla. Hyvä, että pääsin järvestä ylös. Nyt ei enää pitkään aikaan ole tuntunut kipua, mutta eriytyneet liikkeet vaimenevat jalkaterästä. Jalka tulee "massaliikkeenä" mukana. Kylmä vaikuttaa siis hienomotoriikkaan.

Olen kaikesta huolimatta onnekas. Minulla on ihania ystäviä huolehtimassa, enkä vielä ole antanut hermovauriolle periksi. Hermo korjaa itse itseään kaksi vuotta. Minulla on mennyt (vasta) 3,5 kuukautta.

Koira ja sen emäntä 24.12.2022. Valokuvaaja I. P.