![]() |
| Tässä todellisuudessa tehty uunikirjolohi mm. juuston, ranskankerman, parsakaalin, basilikan ja limen kera |
"Kaikki tapahtui hitaasti, mieleni oli tyhjä, koko matka Anna Prinzin luota tähän hetkeen, kotioveltani tähän parvekkeelle, kuin meillä kaikilla olisi kaksi mahdollista elämää." s.152.
"Anna ei sanonut mitään, selitin hetken kuluttua, että ehkä matka johtui myös siitä, ettei kaikki enää ollut kohdallaan. En osannut sanoa mitä oli tapahtunut. Eeva sanoi kadottaneensa minut. Tai ehkä oli niin, että hänen elämänsä oli jossain muualla, ja minä olin vain erehdys, sivuraide, jolle hän oli eksynyt muutaman kummallisen sattuman kautta. Ehkä syyt olivat olleet olemassa jo sinä päivänä kun oli antanut hänelle kukkivan gardenian, ja sen tuoksu oli hetkeksi lumonnut hänet. Tai ehkä kysymys oli yksinkertaisesti vain ajasta, en tiennyt.
Anna sanoi, että ehkä kysymys oli todellakin ajasta, siitä luultavasti. Mutta kummallisiin sattumiin hän ei uskonut, pikemminkin sattumiin, jotka kirjoittivat itse itsensä, tai siihen, että asiat tulivat tietyllä hetkellä todennäköisiksi. Ja jos uskoi niin, Anna sanoi, sattumien tapahtumista oli mahdollista edesauttaa lisäämällä tapahtumien todennäköisyyttä, ja siihen oli tunnetusti monia keinoja." s. 112.
Lainaukset Joel Haahtelan kirjasta Perhoskerääjä, 2006.
Perhoskerääjä on hyvin mielenkiintoinen lukukokemus. Suosittelen!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti