Viitaten otsikkoon: lukeminen kannattaa aina.
Tällä hetkellä luen Rachel Cuskin (suomennos 2018) trilogian ensimmäistä osaa Ääriviivat.
"Kiinnostavat ihmiset ovat kuin saaria, hän sanoi: heihin ei törmää kadulla tai juhlissa, vaan täytyy tietää missä he ovat ja mennä heidän luokseen sovittuna hetkenä." s. 78.
"Mutta tavallaan tuntuu kuin katsoisi vanhaa valokuvaa itsestään. Jossain vaiheessa tiedot pitää päivittää, sillä yhteydet entiseen minään ovat yksi toisensa jälkeen katkenneet." s. 40.
"Minä sanoin, että olin puolestani alkanut yhä enemmän arvostaa passiivisuutta, mahdollisimman tahdotonta elämää. Jos kaikin voimin yrittää, voi tehdä melkein mitä tahansa, mutta yrittäminen, siltä minusta tuntui, on lähes aina merkki siitä, että ui vastavirtaan, pakottaa tapahtumia sellaiseen suuntaan johon ne eivät luonnostaan pyri, ja vaikka voi toki sanoa ettei ole mahdollista saavuttaa mitään ellei jossain määrin ponnistele luontoa vastaan, tuon näkemyksen ja sen seurausten keinotekoisuus tuntui minusta – jos nyt suoraan sanottiin – vastenmieliseltä. Ne asiat joita halusin, sanoin, ja ne jotka ilmeisesti voisin saada olivat kaukana toisistaan, ja ennen kuin olin lopullisesti sopeutunut tähän tosiasiaan, olin päättänyt olla haluamatta mitään." s. 142-143.
Samanaikaisesti kuuntelen Wagnerin Valkyyriaa Yle Radio 1:ltä. Yritän sivistää itseäni ja 'altistaa' sellaisellekin musiikille, jota en ennen olisi kuunnellut "kuuna päivänä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti