Tämä on 25:s vuosi, kun olemme käyneet vuosittain täällä. Ja aina yhtä sykähdyttävä, uljas, upea kokemus käydä Ukko Kolin huipulla, ja nähdä Pielinen saarineen, valot ja varjot järven pinnalla, ikimetsät. Näköala ei siis pettänyt tälläkään kerralla.
Tällä kertaa kansallispuistossa oli vain kourallinen ihmisiä. Jos Ukko Kolin huipulle on näköalaa katsomaan jossakin vaiheessa jonotettu, niin nyt saimme olla siellä ihan omassa porukassa. Luksusta!
Koiranpennulle kaikki oli kovin uutta ja ihmeellistä. Se pääsi kanssamme mukaan ravintolaan, ja vielä illan suussa kävimme hyvän ystävän ja hänen koiransa luona saunomassa Pielisen rannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti