Tarinan ajankohta sijoittuu vuosituhannen alkuun. Menimme ystäväni kanssa souturetkelle helteisenä kesäpäivänä ja rantauduimme aikamme soudeltuamme erääseen niemeen, joka oli säästynyt rantarakentamiselta ja on sitä edelleenkin. Niemessä on muutamia mukavia kallioita, joilla voi päivää paistatella ja poukamia, joista uida.
Tarkoitus oli käydä uimassa rannasta. Huomasimme onneksemme, että rantahiekassa järven pohjassa oli rikkinäinen pullonpohja, terävät lasinsärmät ylöspäin. Vaihdoimme uimapaikkaa, mutta sieltäkin löytyi samanlainen ja niin niitä löytyi rannoilta useita! Keräsimme kaikki löytämämme pois. Uiminen jäi. Ikävä retken loppu!
Rikottujen pullonpohjien asettelu viittasi rantatontin omistajan konnankoukuksi 'ajaa' tunkeilijat pois rannoiltaan. Yksittäisen pullonpohjan löytyminen olisi voinut mennä retkeilijän piikkiin, mutta järjestelmällinen 'miinoittaminen' kertoi muusta. Liekö tekijä koskaan täysin ymmärtänyt minkälaista jälkeä rikkinäinen pullonpohja tekee ihmisen jalkapohjaan tai eläimen tassuun/sorkkaan.
Minulle kokemus riitti. Olen käynyt vain jäiden aikoihin niemessä, tai välttänyt rannoille menoa, jos olen käynyt niemessä samoilemassa. Joka tapauksessa käynnit ovat jääneet yhden käden sormin laskettaviin kertoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti