 |
| 12.12 |
Eilen menin suoraan töiden jälkeen hiihtämään kylän valaistulle ladulle. Lumiset puut, hiljaisuus ja oma rauha. Voiko enempää toivoa?
En koko aikana nähnyt muita hiihtäjiä. Minulle tuli mieleeni nuorempana, kun hiihdin Kolin laduilla iltaisin. Toivoin siellä näkeväni ilveksen (Lynx lynx) tai ahman (Gulo gulo) ylittämässä latua.
Sielläkin oli oma rauhansa hiihtää. Pakkanen nipisti poskia, suksen suhina lumella, yllä tähtitaivas ja ympärillä tykkylumiset kuuset kaartuivat ylleni kuin suojellen minua.
Ei hullumpi valinta muuttaa maalle, mikäli kaipaa väljyyttä ja luonnonrauhaa. Tämä valinta ei toimi ihmisille, joille pitää olla kaikki-heti-tänne-nyt! Välillä joutuu myös ehkä olemaan epämukavuusalueella, mutta se kasvattaa luonnetta, kärsivällisyyttä ja kunnioitusta entisiä aikoja kohtaan.
 |
| Saukon (Lutra lutra) jäljet |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti