Kirjoitin blogissani 28.3.2021 kuvan varsasta, joka on nyt 15 kuukauden ikäinen. Olemme tunteneet toisemme käytännössä katsoen koko sen elämän, sillä se oli kolme viikkoinen, kun ensi kertaa kohtasimme (kts. blogin kuva 5.3.2021).
Se on puhdasverinen suomenhevonen. Sen isä menehtyi kuukausi sitten, ja isoäiti kuusi viikkoa sitten.
Onhan se ollut alusta saakka silmäteräni, mutta sen isän menetyksen jälkeen, on se sitä vieläkin enemmän. Ehkä siksi, että olen ollut aina sen elämässä, meillä on erityinen suhde. Tai minä koen sen erityiseksi verrattuna muihin tallin hevosiin. Se tykkää lähelläolosta; halailuista ja pussailuista.
Tallille meno ei ole enää niin surullisen musertavaa, kun oli pari viikkoa sitten. Käyn joka kerta R:n haudalla juttelemassa sille ikään kuin se olisi elävä olento. Se oli se syy alunperin käydä tallilla. Nyt on se sen jälkeläinen M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti