 |
| Kuva eiliseltä: samaan aikaan Etelä-Suomessa sataa vettä! |
Tämä tarina vie syksyyn 2013. Oli hirvenmetsästyskausi. Menimme ystäväni ja koirani kanssa autolla metsätietä pitkin. Tavoitteenamme oli jalkautua eräälle toiselle metsätielle ja tehdä siellä lenkkiä.
Kuitenkin metsätietä edetessämme tien molemmin puolin seisoi miehiä vihreissä asusteissa, aseet olallaan. Miehillä ei ollut tavanomaisia hirvenmetsästystamineita: oranssisia/punaisia huomioliivejä tai ylipäätään mitään kirkasta päällään.
Miehiä seisoi noin 100 metrin välein. Pysäytimme auton ja kysyin, onko teillä ajo päällä. Mies ei ymmärtänyt suomea, eikä englantiakaan. Jatkoimme matkaa ja kysyin asiaa uudestaan joltakin toiselta mieheltä. Sama juttu, yhteistä kieltä ei ollut. Jotenkin miesten kansallisuus viittasi itään päin, sillä länsimaisilla kansallisuuksilla on kielitaitoa.
Kyllä kylmäsi! Syrjäisellä metsätaipaleella oli kymmeniä ulkomaalaisia miehiä pukeutuneena vihreisiin, seisoen aseen kanssa. Ei se maallikon silmiin näyttänyt hirvenmetsästykseltä, ei sitten alkuunkaan.
Meillä jäi lenkki tekemättä. Hävisimme sinne mistä olimme tulleetkin.
Pienet vihreät miehet (ven. зелёные человечки, zeljonyje tšelovetški, ukr. зелені чоловічки, zeleni tšolovitšky) kuvaa passiivisia hyvin aseistettuja naamioituneita miehitysjoukkoja maastopuvuissa ilman kansallisia tai muitakaan tunnuksia. Käsitettä käytettiin alun perin Venäjän suorittaman Krimin valtauksen yhteydessä alkuvuodesta 2014.
Lähde: Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti