Nyt koirani toipuminen ei ole edennyt niin kuin Strömsössä.
Heräsin edellisyönä siihen, kun koira kulkee 'kolmijalkaisena' levottomasti (kts. blogi 17.12.2021). En voinut lääkitä koiraa heti, koska se oli saanut jo kipulääkkeestä vuorokausiannoksensa. Kun koira ei rauhoittunut kylmähoidollakaan, eikä sidosta vielä voinut avata, niin jouduin antamaan sille paria eri kipulääkettä tosin hieman liian aikaisin suhteutettuna vuorokausiannosmäärään. Vähitellen koira rauhoittui jollakin tavoin, mutta lähes koko yö siinä meni.
Sain sen aamupäivällä pissalenkille ja sitten avasin sidoksen. Haava vuosi runsaasti. Leikkauksessa oli jouduttu arpikudoksen takia tekemään ns. raakapintaa ja leikkausalue oli jo silloin vuotanut leikkaussalissa. Ilmeisesti liian tiukka sidos aiheutti koiralle kivun.
Koko eilinen päivä siinä hoivatessa meni. Annoin sille ruiskulla vettä, kun se ei suostunut juomaan. Joitain herkkuja se suostui onneksi syömään ulkona syödyn lumen lisäksi.
Koko päivä meni siis ns. hukkaan; unenpuutteen vuoksi ja valvoessa koiran vointia. Onneksi oli viikonloppu, mutta joululeipomiset ja muut pikku askareet sai unohtaa mitä olin suunnitellut tekeväni.
Tätäkö uneni tiesi, kun näin kuluneella viikolla unta uimisesta (kts. blogi 15.11.2021)?
Viime yö meni jo paljon levollisemmin. Olisiko pahin jo takanapäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti