Olin muutama vuosi sitten koirani Uskon kanssa kävelyllä toukokuun puolivälissä metsässä, kun kuulin hirven (Alces alces) juoksevan ryskyen edessämme. Usko alkoi kiivaasti haistella ja piehtaroida eräässä kohdin maata ja vetää minua sitten oikealle koivikkoon. Menin koiran perässä ja mitä sieltä löytyikään: hirvenvasakaksoset!
Ne eivät voineet olla vanhoja, korkeintaan vuorokauden ikäisiä. Ne olivat painautuneet kuvan mukaisesti toisiaan vasten, ikään kuin antautuen.
Lähdimme taas kerran, vähin äänin takavasemmalle Uskon kanssa. Sen verran vietimme aikaa vasojen luona, että sain ne kuvattua.
Välttelin alueella kulkemista ainakin kuukauden verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti