'Surutulitus'

 Täytyy tässä kohtaa vuotta kirjoittaa pari sanaa ilotulitteista.

Muistan, että äitini olisi vienyt minua lapsena ainakin kerran katsomaan Tampereen keskustorille ilotulitusta. Kyseessä tuskin oli uusi vuosi. Luulisin, että ennemminkin itsenäisyyspäivä. 

Minulle ilotulitteet eivät koskaan ole aiheuttaneet mitään WAU! -elämyksiä. Itse asiassa en ymmärrä lainkaan joka vuotista ilotulitteiden ympärillä käytyä hömpötystä! Aivan turhaa rahan tuhlausta. Itse en ole yhden yhtään rakettia koskaan räjäyttänyt. Sädetikku on ihan riittänyt elämyksenä.

Nova koirani altistui ilotulitteille 2000-luvun taitteessa. Se karkasi minulta aattoiltana lenkiltä, kun pelästyi pikkupoikien paukuttelua ja kärsi sitten siitä saakka kaikenlaisista kovista, äkillisistä äänistä kuten mm. jääkiekon laukomisesta ulkokentän kaukaloa vasten. Sitä ennen Arttu-koira oli jo osoittanut pelkoa nimenomaan ilotulitteita kohtaan. 

Artulle pyydettiin erääksi uudeksi vuodeksi eläinlääkäriltä rauhoittavaa lääkettä, mutta lääke oli aivan vääränlainen. Koira olikin täysin hereillä, muttei pystynyt liikkumaan. Se oli sille varmasti vieläkin ahdistavampaa.

Kerran lähdimme äitini, Novan ja Artun kanssa Valamon luostariin Heinävedelle uudeksi vuodeksi. Luostarin paksut seinät pidättelivät hyvin kauempaa kyliltä kuuluvan paukkeen. Siellä oli hyvin rauhallista ja seesteistä. By the way, Valamon luostari on käymisen ja olemisen arvoinen kohde. Eikä tarvitse kuulua ortodoksiseen kirkkoon.

Seuraavana vuonna menin koirien ja erään kaverini kanssa Keski-Suomeen Kinnulaan eräällä metsäkämpälle ilotulitusta pakoon. Ei sekään huono paikka ollut, mutta vaati kovan lämmityksen keskellä talvea. Nämä siis tapahtuivat 2000-luvun alkuvuosina.

Viime vuosina on yhä enemmän puhuttu ilotulitteiden aiheuttamasta metelistä varsinkin koirille, niiden aiheuttamista ilmansaasteista ja luonnon roskaamisesta, vaikutuksista luonnon eläimiin, väheksymättä ilotulitteiden aiheuttamia käsi- ja silmävammoja ja muita omaisuudelle kohdistuvia vahinkoja. Kansalaisaloitekin asiasta seisoo eduskunnassa pandemian takia.

Kävin tänään hiihtolenkillä Keiteleen jäälle tehdyllä ladulla. Mutta, mutta.... kenelle tulee mieleen räjäytellä järven jäällä ilotulitteita? Sitä täällä oli harrastettu ihan huolella! Tuskin kukaan jaksaa kerätä sitä pientä silppua pois, mitä räjähteistä jää jäljelle. Ja missä ne jäämät ensi kesänä ja tulevina vuosina ovat? 

Tai kenelle tulee mieleen mennä keskelle metsää ampumaan raketteja? Sitäkin on täällä nähty. 

Ilotulitteista on tullutkin surutulitteita, ainakin osalle meistä.

Ketun kanssa kuljimme vastakkaisiin suuntiin