Uusi koti 4

 

On ikävä tätä maisemaa. Ei ole sama vain käydä täällä kuin asua

 Tänään minulle tulee 11 kuukautta asumista tässä uudessa, väliaikaisessa kodissa. Ja kuten kuvista näkyy, asuminen on enemmänkin varastossa olemista. 

Alunperinkään en purkanut läheskään kaikkia muuttolaatikoita, koska tiesin sen olevan ihan turhaa työtä. Muuttofirman laatikot oli pakko purkaa, koska ne olivat maksullisia. Nykyisessä asunnossa on vähänlaisesti kaappitilaa. Tämä nyt on vain näin ja tähän on täytynyt sopeutua; kaikki nurkat ja vapaat lattiatilat ovat lastattu täyteen tavaraa. 

Ja tämä nykyinen asiaintila ei ilmennä minua mitenkään. Olen järjestyksen ihminen: aamuisin tiskaan tiskit ennen töihin lähtöä, tavarat laitetaan paikoilleen, puolipitoisia vaatteita välttelen, työpöytänikin jätän aina tiptop lähtiessäni töistä. Nyt kaikki on kotona riipin raapin tai ainakin heikun keikun.

Verhojakaan en ole laittanut kuin keittiöön ja  makuuhuoneeseen. En käytä verhoja muutenkaan aktiivisesti, eli vedä niitä yöksi ikkunoiden eteen ja aamuisin avaa. Kiinnivedetyt verhot ahdistavat.

Aikoinaan vain uudenvuodenaattoina ilotulitteiden ja paukkuarkojen koirien takia pimensin ikkunat säleverhoin.