Nämä taitavatkin olla eläimellisiä hajamietteitä tällä kertaa.
Näin eilen kanahaukan (Accipiter gentilis) istumassa männynoksalla lähellä nykyistä asuinpaikkaani. Oli se taas kerran ilmestys! Edellisen kerran talvihavaintona näin kanahaukan entisen työpaikkani ikkunasta, kun se oli vastapäisen talon katolla pulujahdissa. Etäisyyttä minun ja kanahaukan välillä oli tuolloin 100 m. Se on vaikuttavan kokoinen lintu, varsinkin istuessaan!
Jos pysytään lintutarinoissa, niin toinen superhuikea ilmestys oli kolmisen vuotta sitten. Oli syksyilta, päivä laskemassa mailleen. Menin Tampereella parvekkeelleni, kun viereisen talon katolta lähti valtavan kokoinen lintu lentämään minusta pois päin. Sen hieno lentosiluetti ja koko ei jättänyt epäilyksiä linnun lajista: Euroopan suurin pöllö, huuhkaja (Bubo bubo)!
Olimme ystäväni kanssa soutelemassa ja kuljimme erästä jokea pitkin. Tästä tapahtumasta on ainakin 20 vuotta. Oli kesäpäivä. Tähyilin tapani mukaan joen varren puihin ja mikä siellä olikaan: viirupöllö (Strix uralensis)! Se oli siellä päivälevolla.
Olen odottanut täällä näkeväni metsän eläimiä työmatkoillani. Pari kuukautta sitten juoksi hirvi (Alces alces) autoni edestä tien ylitse. Aurinko paistoi selkäni takaa ja näin hyvin hirven värityksen ja koon. Onneksi valo tuli takaapäin, sillä vastavaloon en olisi hirveä välttämättä havainnut, kun aurinko niin matalalta näinä aikoina paistaa.
Eräällä työmatkallani näin ketun (Vulpes vulpes) päiväsaikaan juoksevan kovalla vauhdilla peltoa pitkin ja tien ylitse metsään. Mikään sitä ei näyttänyt ajavan takaa, mutta vauhtia riitti. Huomio kiinnittyy aina ketun häntään. Jos se on pullea, niin kettu voi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti