Kohtaamisia metsässä 8

Punakoison (Solanum dulcamara) myrkylliset marjat

 Nykyinen koirani oli silloin nuori, eli tapahtumasta on yli viisi vuotta. Sinä syksynä ensilumi satoi varhain ja sitä tuli ihan reippaasti tänne Keski-Suomeen. Olin koirani kanssa iltapäivälenkillä. Oli siis jo hieman hämärää.

Kuljimme erään suon laitamia lähellä mökkiäni, missä kulkee mukava metsätie. Joskus kauan sitten metsätien varrella oli turpeen kuivatuslato, jonka lapsena nimitin kummitusladoksi. Latoa vasten seisoi rautakankikin. Liekö se tehnyt ladosta lapsen mieleen pelottavan. Lato oli tehty harvaksi, niin että sen seinähirsien välistä näki helposti sisään. Ennen vanhaan turvetta nostettiin pienimuotoisesti soilta kotieläinten kuivikkeiksi. Nykyisin ladon paikkaa ei ole edes enää näkyvissä.

Ladosta tuli mieleen toinen vanha tarina. Niin kuin olen kirjoittanut useassakin päivityksessä, ettei mökillä ollut sähköjä, vaan käytössä oli nestekaasu hellassa ja jääkaapissa. 

Olin alle 10-vuotias, kun hellasta loppui kaasu. Olimme mummoni kanssa kahden mökillä. Kaasun loppuminen oli vakava paikka.

Mummo patisti minut pyörällä käymään kylän kaupalla. Kauppa oli menossa kiinni kello 17. Aikaa oli vähän. Kauppaan pääsi kahta eri reittiä. Ajoin kuin riivattuna pyörällä kummitusladon ohitse, vaikka yksinään sen ohittaminen pelottikin. Laskelmoin, että pääsen nopeammin kummitusladon kautta kuin toista reittiä.

Saavuin kaupalle ja juoksin sisälle henkihaukkona ilmoittaen kovalla äänellä kesken kaiken yhden asiakkaan kaupan teon:"Meiltä loppui kaasu!" Sitten huomasin itsekin, ettei asia olisi vaatinut niin dramaattista sisääntuloa. Lapsen mielessä paisutin asiaa liiaksikin. Lähdin vähän 'häntä koipien välissä' takaisin ja sitä toista reittiä mökille mummon luokse.

Myöhemmin illalla kauppias toi autolla meille täyden kaasupullon.

Yhtäkkiä koirani lähti kuin ammuttuna juoksemaan kohti suota, eikä välittänyt mitään kutsuistani. Samassa ymmärsin mistä oli kyse. Koirani nosti ison parven teeriä (Lyrurus tetrix) kiepeistä ylös - onhan se seisova kanakoira😇 Se hyppi ja pomppi kuin vieteriukko ja meni rukka parka ihan sekaisin 'omista linnuistaan'. Jos olisin metsästäjä, muutama lintu olisi saattanut tippua. 

Onneksi en ole. Linnut ja muut eliöt, kasvit, puut ovat paljon kauniimpia elävinä kuin kuolleina.