Kuluneella viikolla olin ajamassa töistä kotiin kantatietä pitkin. Olin tulossa risteysalueelle, mistä voi kääntyä vasemmalle. Vastaantulevalla kaistalla kauempana tuli kaksiosainen valkoinen rekka. 'Näin' kuin näköhäiriönä, että rekan perävaunu lähti heittelehtimään, vaikkei oikeasti niin käynytkään (kts. blogi 5.5.2021).
Pari sekuntia myöhemmin risteyksestä kääntyi minua kohti ajamaan pakettiauto, minkä peräkärry lähti oikeasti heittelehtimään liukuen minun kaistalleni! Tein äkkijarrutuksen. Peräkärry oikeni ja pysyi pystyssä. Törmäystä ei tullut.
Pakettiauton kuljettaja kiihdytti mieluummin rekan eteen vauhdilla kuin odotti vuoroaan. Kesäkelillä ei välttämättä vaaratilannetta aiheutuisikaan, mutta talvella liukkaus saattaa yllättää.
Pelästyin toden teolla. Jalat menivät ihan veteliksi. Siinä olisi voinut käydä todella huonosti. En edes halua spekuloida mitä kaikkea.
Jälkeen päin pohdin tuota 'ennaltanäkemistä' rekan perävaunusta. Se oli kuin varoitus. Kummallista noituutta! Joku voisi sanoa, että minulla oli aivoverenkierron häiriö. Tilanne vain tapahtui juurikin mainitussa järjestyksessä. The truth, the whole truth and noting but the truth.
 |
| Valokuvaaja I.P. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti