Eilinen antoi jo lupauksen, eikö vain?
Huomasin jo hiukan yli aamuseitsemän, kun taivaanrannassa erottui vaaleampana päivänkajo. Hieno päivä siitä tulikin. Ensimmäinen, niin voisiko sitä sanoa jo - ensimmäiseksi keväiseksi päiväksi? Auringonpaiste ja lumihanki houkuttelivat tarttumaan suksiin. Kuvassa olen kylläkin työtehtävissä. Sukset saavat odottaa...
Vaan taitaa se talvi taas tiukentaa otettaan, mutta tämä oli hyvä muistutus siitä mitä tuleman pitää! Voi, kun olisikin enemmän voimia nauttia tuolloin noista upeista hetkistä ja päivistä. Carpe diem!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti