Ukonilma

 Olen asunut mökillä yhtäjaksoisesti kaksi kuukautta. Käyn vain vuokra-asunnossani pari kertaa viikossa hakemassa postia ja kastelemassa kukkia.

Viime yönä oli  täällä kova ukkonen. Pahimmillaan salamoi ja jyrisi tauotta. Ikään kuin joku olisi räpsinyt valoja päälle ja pois. Ilmeisesti okkluusiorintama, missä kylmä ja lämmin säärintama kohtaavat toisensa. Yleensähän ukkosrintama etenee, mutta viime yönä ilotulitusta kesti pari tuntia. Sadetta ei niinkään tullut, vaikka media uutisoi kovista sateista Jyväskylässä ja Viitasaarella.

Koira ei eväänsä liikauttanut, vaikka mökkikin välillä tärisi. 

Tuollainen samanlainen ukkonen saattoi olla lapsuudessani, kun olimme kahdestaan isoäitini kanssa mökillä. Silloin oli päiväsaika. Tuntui kuin ukkonen olisi kiertänyt mökkiä. Rankkasade ja runsas vesimäärä "kaivoi" pihasta jopa puolen metrin syvyiset ojat vieden mukanaan maa-ainesta järveen. 

Pelkäsin silloin ukonilmaa kovasti, mutta isoäitini levollinen, rauhoittava olemus ja hurskas viesti taivaanisästä, joka määrää meidän elinpäivämme sai minut sivuuttamaan pelkoni. Sen jälkeen en ole pelännyt enää ukkosta.

Cumulus Nimbus