Tämä suloisuus löytyi aamulla verannan nojatuolista. Se oli törmännyt ikkunaan kohtalokkain seurauksin. Lintu on kirjosiepponaaras (Ficedula hypoleuca) ja rakentamassa pesäänsä, koska sillä on kuivunut ruohonkorsi nokassaan.
Olen itseäni soimannut, sillä syy oli täysin minun. Tämän linnun kohtalokas lentoreitti kulki "taloni lävitse". Ikkunat sijaitsevat talon vastakkaisilla seinustoilla ja tekevät näin valheellisesti petollisen lentoaukon. Peitin heti toisen ikkunan tilapäisellä verholla, ettei vastaavaa enää sattuisi.
Luulen, että elämäni varhaisin muisto liittyy vastaavaan. Oli joko aikainen kevät tai myöhäinen syksy, sillä muistan luonnon ankeuden: värittömyyden ja koleuden. Olimme mummoni kanssa maatilan pihassa hautaamassa lintua pyykin kuivaustelineen juurelle. Tarina ei kerro, mitä linnulle oli sattunut, mutta voisin kuvitella löytäneeni sen maasta ja näyttäneeni sitä mummolle. Lintu laitettiin pieneen laatikkoon ja haudattiin. Muistan kysyneeni mummolta, milloin lintu tulee laatikosta pois ja ihmetelleeni mummoni vastausta, ettei se tule sieltä koskaan. Varmasti mummoni puhui minulle kuolemasta lapselle sopivin termein.
Tuolloin kuoleman käsite tuli pienen ihmisen maailmaan ainakin jollakin tapaa. Ehkä juurikin siitä syystä se on jäänyt mieleeni. Arvelisin olleeni silloin 3-vuotias.
Jokaisen pikkulinnun kuolema on turha. Suomessa on tehty pitkään linnustonseurantaa ja niissä on tullut esille, että tututkin lintulajit ovat vähentyneet, kuten mm. västäräkki (Motacilla alba), haara- ja räystäspääskyt (Hirundo rustica, Delichon urbicum)) ja varpunen (Passer domesticus). Monilla lajeilla vähentyminen liittyy elinympäristöjen muuttumiseen, kuten maatalouden rakennemuutoksiin, kosteikkojen häviämiseen tai pesimäalueiden pirstoutumiseen, mutta joidenkin lajien vähentymiseen ei tiedetä syitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti