Tai ei ihan vielä, mutta...
Jätin opiskeluissani tämän kevään viimeisen esseen eilen illalla. Jos pääsen kurssista lävitse, on jäljellä vielä haastattelututkimus ja tentti, jotka on tehtävä ensi marraskuun loppuun mennessä. Mutta opiskelun pakkotahtisuus ja yhteensovittaminen muuhun elämäntilanteeseen on nyt takana päin!
Jos ei ole vielä tullut lukijalle selväksi, opiskelen ympäristötieteitä yliopistossa.
Ja sen se on tehnyt, etten ole ehtinyt liikkumaan, lukemaan kaunokirjallisuutta, nauttimaan kevään edistymisestä, tai vain olemaan viime syyskuun jälkeen. Kun vielä ottaa huomioon, että opiskelujeni aloittamisen jälkeen myin asuntoni, muutin paikkakuntaa, vaihdoin työpaikkaa ja aloitin uudisrakennusprojektini, ei vapaa-ajan ongelmia ole ollut.
Tässä iässä liikkumattomuus, inaktiivisuus on myrkkyä! Olen tähän mennessä liikkunut keskivertoa enemmän ja fyysinen rasituskestävyyteni on ollut ikäisiäni naisia parempi, mutta kuinka paljon olenkaan potenut huonoa omaatuntoa asian suhteen. Kun vielä työssäni joudun käyttämään autoa mm. työmatkoilla, ei sitä kauttakaan tule kunnon kohottamista niin kuin entisessä elämässäni.
Joten nyt on aika tyhjä olo. Ihmettelen miten olen jaksanut tänne saakka. Tunnetusti olen sisukas ja sitkeä eli niillä on menty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti