On aika makeeta, kun pääsen liikkumaan kunnan keskustassa työpäivän aikana pyörällä tai kävellen ja samalla kuulen käen (Cuculus canorus) kukkuvan, hippiäisen (Regulus regulus), peukaloisen (Troglodytes troglodytes), metsäkirvisen (Anthus trivialis), tiltaltin (Phylloscopus collybita) tai esimerkiksi kuovin laulavan. Sellainen ei toteutunut Tampereella edes kaupungin laitamilla tai Kaupin metsässä.
Vieläkin on välillä nipistettävä itseään, että tämä todellakin on totta. Saan elää unelmaani!
Tai ehkä juurikin siksi on nipistettävä itseään, kun ei oikein ehdi pysähtyä ja nauttia. Lähes kaikki vapaa-aikaa menee opiskeluun ja uudisrakennuksen tarjouspyyntöjen tekemiseen, lupahakemuksiin ja ties mihin... Suoraan sanoen välillä pelottaa ja tulee tunne, ettei tästä selviä millään.
En olisi aloittanut opiskelujani viime syksynä, jos olisin tiennyt mitä eteeni tulee. En toki kadu aloittamiani opintoja millään lailla; kaikki on edelleenkin kiinnostavaa ja inspiroivaa, kunhan vain olisi riittävästi aikaa paneutua. Nyt olen kuitenkin ajatellut pitäväni välivuoden niiden osalta. Nämäkin perusopinnot suoritan loppuun vasta ensi marraskuussa, kun on viimeinen tentti.
 |
| Viikko sitten kuvattua paannejäätä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti