Kutsun itseäni noidaksi. Syystä että tiedän, tunnen ja näen asioita etukäteen. Minut varmaankin poltettaisiin, jos eläisimme noitavainojen aikaa (1400 - 1600-luvuilla).
Teininä ennaltatietäminen oli hienoa ja vähän kiinnostuinkin parapsykologiasta, mutten tarpeeksi. Siinä oli jotakin pelottavaa ja on vieläkin.
Viimeisin ennaltatietäminen oli eilen, kun kirjoitin tätä blogiani eläinten kohtaamisesta luonnossa. Näin jo silmissäni sen, miten autoa ajaessani minua vastaan tulee jokin.
Tänään töiden jälkeen ajelin valtatietä pitkin, kun näin ison linnun nousevan tienpenkalta lentoon ja tulevan minua kohti tien yllä. Se nipin napin sai sen verran lentokorkeutta ettei törmännyt autooni. Se oli sääksi (Pandion haliaetus)!
Olihan se upea nähdä parin metrin päästä, mutten kameraa ehtinyt virittää. Jos autossani olisi ollut kojelautakamera tms., mitä paljon nykyään harrastetaan, olisi siinä näkynyt tuo hieno kohtaaminen.
Viime juhannuksena näin erään tuttavapariskunnan ohimennen (asuvat pääkaupunkiseudulla). Helmikuussa aloin kysellä, joko se heidän vauvansa on jo syntynyt. Vauva syntyi maaliskuun loppupuolella. En ollut kuullut keneltäkään raskaudesta, minulla oli vain vahva tunne siitä. Tuskin nainen tiesi asiasta itsekkään tavatessamme kesäkuussa.
15 vuotta sitten lähdin kesäkuun alussa ajamaan erään työkaverini 50-vuotisjuhlista kohti mökkiä. Ilta oli jo pitkällä lähtiessäni. Hyvin pian minulle tuli tunne, että olehan varovainen, hirvet ovat liikkeellä. Lähes kolme tuntia myöhemmin, puolen yön jälkeen ja vain muutaman kilometrin päässä mökiltäni, nousi hirvi (Alces alces) tielle. Hetkeä aikaisemmin olin muistanut "oman vaarailmoitukseni" ja tarkkaavaisuuteni oli melko korkealla. Sain tilanteen hyvin haltuun.
Omien läheisteni menehtymisistä sen sijaan en ole saanut mitään "ilmoitusta", onneksi. Ikävistä aiheista mainittakoon ennaltatieto ihmissuhteen epäonnistumisesta.
Vain luuta puuttuu, ja lentotaito!
 |
| Routavaurio |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti