 |
| Tyypillinen kuva Uskosta. Se hakeutui aina, jos mahdollista hieman korkeampaan maastonkohtaan tarkkailemaan tilannetta esim. marjastaessa tai metsätöissä |
Pohtiessani koiranpennun suuntavaistoasiaa juolahti mieleeni eräs kerta, kun olin Toivon kanssa metsälenkillä. Olimme menneet metsään autolla, koska paikka sijaitsi sen verran etäällä, ja olisimme joutuneet kulkemaan tien vartta liian pitkästi (koirani ovat aina inhonneet kulkea teitä pitkin, ehkä vähän emäntäkin😘).
Olimme käyneet kyseisessä paikassa kerran aikaisemmin, mutta siitäkin oli useampi vuosi. Tällä kertaa olimme jo pari tuntia kierrelleet ja kaarrelleet metsää. Yhtäkkiä minuun iski jonkinlainen epäusko, että olimme ohittaneet auton ja kiersimme kehää. Sanoin Toivolle että se etsisi auton. Se lähti ja kohta se tuli hirveän innokkaana luokseni. Kysyin siltä, että löysitkö auton? Se lähti viemään minua touhukkaana tulosuuntaansa ja kuinka ollakkaan vei minut autolle. Se oli ensimmäinen kerta, kun pyysin sitä etsimään suunnan ja kuinka fiksu se olikaan. Ymmärsi jopa sanan auto!
Toivo sai aikas monta rapsutusta, kehua ja palkintoa hyvästä suorituksestaan!
Koira on ihmisen paras ystävä❤🐾
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti