 |
| Ensinäkymä sulalle järvelle uuden kodin ikkunasta |
Keväisessä jäiden lähdössä on jotakin sakraalista, pyhää. Ikään kuin luonto loisi nahkaansa. Väistyvän jään reunalla usein taiteilevat västäräkit, rantasipit ja lokit. Kuikat tekevät uskaliaita sukelluksia jään tuntumassa. Kaikenlaiset vesilinnut laskeutuvat suliin levähtääkseen ja jatkakseen taas muuttomatkaansa jonnekin tuntemattomaan päämääräänsä pesimään.
Eilen illalla kävin kirkonkylällä kävellen kuuntelemassa ja katselemassa härkälintuparien soidinta. Sitä ääntä voisi äkkinäinen pelästyä. Se oli hauskaa vuorottelua kahden eri parin välillä. Vähän niin kuin stereona, mutta kaiuttimet eivät olleet synkronissa.
Paljon on uusia lintulajeja saapunut kuluneen viikon aikana: harmaahaikara (Ardea cinerea), hernekerttu (Sylvia curruca), metsäkirvinen (Anthus trivialis), laulurastas (Turdus philomelos), valkoviklo (Tringa nebularia), haapana (Mareca penelope) ja kirjosieppo (Ficedula hypoleuca).
Yllä vielä kuvaa klapiurakasta. Keräsimme koivilastua ja tuohta yms. mitä aina tulee puiden pilkkomisen sivutuotteena. Nämä toimivat hyvin syttyinä. Ei tarvitse ostaa sytytyspaloja tai käyttää sytytysnesteitä puiden sytyttämiseen.
Useamman laastikerroksen jälkeen alkavat tiilten ääriviivat häipyä.
 |
| Valokuvaaja I.P. |
Hyvää äitienpäivää🌹 Terveiset pilvenreunalle äidille ja mummolle. Ei mene enää kovin pitkään, kun unelmani käy toteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti