Lokkien (Laridae) ilmestyminen keväällä järven rannoille enteilee jäiden lähtöä. Eilen lokit saapuivat "omalle järvelleni". Kuvassa näkyy tumma jään alue, mikä aina ensimmäisenä vapautuu jään kahleesta. Ja niin tapahtui tontilla ollessani, muutaman tunnin aikana tänään.
Vuonna 2017 päiväkirjani mukaan jäät lähtivät järvestä vieläkin myöhemmin kuin tänä vuonna.
Toisessa kuvassa näkyy tulviva joki, jota en ole ennen nähnyt. Runsas lumimäärä ja jäässä olevat järvet lisäävät tulvia. Omassa rannassani tulvat eivät vaikuta, koska järvestä laskee toinen joki, jonka hyydetulvia kävin viime talvena ihailemassa (kts. blogi 6.-7.12.2021).
Jäiden lähtö on aina vaikuttava tapahtuma. Vesilinnuista kuikka ilmestyy hyvin pian sulaan. Ikään kuin se "holdaisi" ilmatilassa. Termi tulee ilmailusta (holding), kun lentokone joutuu kiertämään ilmassa ja odottamaan omaa laskuvuoroaan kentälle.
Tuosta tulee mieleeni työkavereitteni kanssa tekemä matka Krakovaan 2006. Olimme siellä samaan aikaan, kun paavi Benedictus XVI. Lähtöpäivä oli meillä paavin kanssa sama ja kellonaikakin. Kävi vain niin, että Puolan ilmatila ja Krakovan kenttä suljettiin, jotta paavi pääsisi turvallisesti matkaan.
Meidät turistit jätettiin linja-autoista parin kilometrin päässä kentästä ja jouduimme raahaamaan kapsäkkejämme huonoja teitä pitkin tihkusateessa. Kentän laidalle päästyämme meitä ei päästetty kenttäalueelle. Tarkka-ampujia vartioi lentoaseman katolla ja meitä - eri ikäisiä ihmisiä seisotettiin ties kuinka kauan aitojen ulkopuolella.
Paavin koneen lähdön jälkeen meitä kohdeltiin taas inhimillisesti. Lähtömme myöhästyi parilla tunnilla. Finnairin kapteeni kertoi, että he "holdasivat" sen pari tuntia jossakin Euroopan päällä, kunnes saivat laskeutumisluvan. Olin enemmän kuin kiitollinen, kun pääsimme lentoon ja kohti Suomea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti