Kuuntelen veli Paulia ja ajattelen, että hän saattaa olla oikeassa. Maailmassa aika on tosiaan muuttunut käsittämättömäksi, ja me kellumme siinä oudonlaisesti, vierimme edestakaisin kuin kuulat pelilaudalla. Numerot vaihtuvat puhelimen näytöllä, mutta aika ei sisällä enää muuta kuin ahdistavan itsensä. Seuraava päivä ei eroa mitenkään edellisestä, eikä aamulla kukaan pelastu: hukkuneiden nimet voi kerätä lehtien palstoilta. Kunnes aika omaltakin kohdalta loppuu, ja ihminen katoaa ja lopulta unohtuu. Jokainen saa luvan luoda oman merkityksensä, ja se joka ei siihen pysty, löytää lääkepurkin kourastaan." s.19-20.
"Mutta mikään ei pysy. Ei ole hetkeä, jonka voisi naulata kiinni, eikä naulaa, joka ei ajan myötä katoaisi." s. 62
"Jos meidän kokemamme maailman rinnalla on sittenkin voimia, joita emme käsitä. Jos maailmassa sittenkin tapahtuu ihmeitä, mutta me emme enää tunnista niitä. Jos olemme sulkeneet sydämestämme pois ihmeen mahdollisuuden. Jos maailma ei olekaan pelkkää mekaniikkaa, eikä ihminen vain kvantteihin vangittu algoritmi." s. 121-122.
Lainaukset Joel Haahtelan kirjasta Adèlen kysymys, 2019.
Joel Kauko Kallevi Haahtela (s. 10. syyskuuta 1972 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja lääketieteen lisensiaatti. Hän on työskennellyt HUS:n sairaalalääkärinä 1999–2003, Keskussotilassairaalassa 2003–2005 ja Jorvin sairaalassa vuodesta 2006. Haahtela valmistui lääkäriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1998. Vuonna 2006 hän erikoistui psykiatriaan.
Lähde: Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti