Tapahtumasta ei ole valokuvaa, joten kerron mitä pennun kanssa tänään tapahtui.
Olin ripustamassa pyykkiä ulos narulle kuivumaan. Pentu touhusi kaikenlaista - apumiehenä kun oli: hääräsi tapansa mukaan jaloissa, leikki leluillaan ja oli kiinnostunut pyykistäni, mikä odotti vielä ripustamistaan kopassa.
Jossain vaiheessa huomasin sen varastaneen kopasta paitulini. Se retuutti sitä pitkin pihaa. Paituli oli sen verran hiekkanen, joten menin laiturilta sitä järviveteen huuhtomaan. Pentu seurasi minua laiturille ja katseli varmaankin kummastuneena vaatteen liikettä vedessä. Ehkä se näytti mukavalta leikiltä, tai jotain. Pennun pään sisään kun on vaikea nähdä.
Yhtäkkiä pentu hyppäsi laiturilta veteen, painui veden alle, nousi pintaan ja alkoi uida. Se oli kovin hädissään! Se ui ympyrää. Yritin ohjata sitä lähemmäs laituria, mutta se jo miltei lopetti uimisen nähdessään kurkottavani käsiäni sitä kohti. Niin luottavainen se on. Lopulta yletin siihen ja sain sen nostettua ylös vedestä.
Kuivasin pentua sylissäni ja kehuin kuinka hyvä poika se oli uimaan. Samaan aikaan minua nauratti (mitä en tietenkään näyttänyt sille), koska tätä olemme vähän pelänneet. Pelänneet siksi, että minkälaiseksi ensimmäinen uintikokemus sille muodostuu. Se usein määrittää sen tuleeko siitä "uimaria" vai ei.
Hepulihan siitä sitten lopulta tuli, kun ohut turkki vähän kuivui ja suurin järkytys loiventui.
Niin, aika näyttää miten se käsittelee kokemaansa. Ainakin sille oli tuttu ja turvallinen ihminen jakamassa sen ensimmäistä uintikokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti