 |
| Vanhan mökin ikkunaa. Jalokärhö (Clematis x jackmanii). Kuvattu 7.6.2020 |
Tänään töiden jälkeen haimme ystäväni kanssa entiseltä asunnoltani tavaroita ja ajoimme kotia kohti. Ajoimme peräkkäin, minä edessä. Näin jo kaukaa ajokaistallani kaksi tummaa myttyä. Varis (Corvus cornix) lensi toisen mytyn luokse kuin suojellakseen sitä. Siinä oli kaksi variksen poikasta. Toinen oli kuollut ja toinen oli vielä hengissä. Ajoin auton sivuun ja ystäväni teki samoin. Juoksin katsomaan elävää lintua. Se ei päässyt liikkumaan, vain sen pää vain liikkui. Sen nokasta valui verta.
Huusin ystävälleni, että lintu pitää tappaa. Kysyin häneltä pystyisikö hän sen tekemään. Hän nosti linnun maasta ja sanoi, että pystyy. Hän vei linnun metsään ja sieltä kuului variksen rääkäisy. Vein toisen kuolleen linnun myös metsään, ettei enää lisää tulisi uhreja.
Vaan mikä saa ihmisen tekemään moista? Ajamaan elollisten olentojen ylitse. Tosta vaan! Ja jättäen eläimen vielä kitumaan?
Se on ihmisen ylivertaisuus muuta luontoa kohtaan. Ihminen vaan voi tehdä mitä huvittaa, koska vaan voi! Käsittämätöntä.
Joku lukija voi ihmetellä tätä purkaustani, koska kyseessä on vain varikset. Haittalinnut. Mutta mitä me olemme kategorisoimaan, mikä laji on toista arvokkaampi. Jokaisella elämällä on merkitys. Jokaisella elämällä on arvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti