Kävin tänään varsinaisesti toisella tämän kevään linturetkelläni. Hävettää tämä tunnustaa, mutta talon rakentamiseen tai sen oheistoimintoihin kuluu lähes kaikki vapaa-aikani.
Viikolla kävin tsekkaamassa sääksen (Pandion haliaetus) pesintää yhdellä järvellä (kts. blogi 24.4.2021). Lunta oli metsässä saappaanvarren mitan verran. Järvet paksussa jäässä. Sääksiparista ei havaintoa, eikä pesääkään ollut kunnostettu talven jäljiltä.
Tosiaan tänään suuntasin sitten sille lintujärvelle, minne hiihdin 16.4.2022 -blogissani. Nyt ei olisi onnistunut kuin 'vesihiihto', sillä matala ja ruovikkoinen järvi oli vapautunut lähes kokonaan jääkannestaan kuluneen viikon lämpimien säiden ansiosta. Ja olihan sinne siivekkäätkin osanneet kurki- ja joutsenparin lisäksi: lokkeja, vesilintuja ja kahlaajia. Ei mitään rareja eli harvinaisuuksia, mutta peruskamaa.
Tämän päivän otsikkoon viitaten, otin toisen erän hirven 'Pas de deux' kanssa. Järven rantaan mennessäni lunta oli vieläkin enemmän kuin sääksipaikalle mennessäni. Väliin yli polven sain kahlata lumessa. Lähempänä rantaa tuli hirven (yhdet) jäljet vastaan. Ne olivat tuoreahkot. Talvisiin jälkiin verrattuna hirvi taitaa vaihtaa karvaansa nyt, sillä karvoja oli reilusti putoillut kuin havunneulasia puista hirven kulku-uralla. Jos minä sain tyhjentää saappaita lumesta, sitä ei hirven tarvinnut tehdä. Sillä kun on vielä pidemmät jalat kuin minulla, eikä lainkaan saappaita.
 |
| Taukopaikka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti