Luonnon värit

 

Yllä oleva kuva on minulle hyvin, hyvin tärkeä. Siinä koirani Usko on pari vuotias. Kuvasin tuolloin (loka-marraskuu) haavan rungon hienoja värejä, kun Usko 'tuppautui' samaan kuvaan. Usko halusi olla lähellä, vaikkei se osannutkaan poseerata kuten esim. Nova osasi.

Kuvaustilanteeseen liittyy muistona kirpeä ensilumen satama säätyyppi, Uskon ja emännän välinen kiintymyssuhde, koiran valppaus ja kuvauspaikan merkityksellisyys.

Kuulee usein sanottavan, että syksyinen - talvinen Suomen luonto on väritön, harmaa tai mitäänsanomaton. Olen ihan toista mieltä. Ehkä siksi tuonkin kuvan aikoinani otin.

Tänään kävin hiihtämässä ja huomasin kuinka aurinko paistoi haavanrungoille (Populus tremula) tuoden esiin okran keltaisena hohtavan haavankeltajäkälän (Xanthoria parietina).

Luonnossa on upeita värisävyjä kunhan vain malttaa pysähtyä mennäkseen metsään. Katsopa vain kuinka koivut alkavat punertaa näin keväällä ennen lehtien puhkeamista.