Osallistuin tänään kolmetuntiseen tyky-päivään: kiersin luontopolun ja pelasin kierroksen frisbeegolfia. Tärkeintä oli olla ulkona ja unohtaa hetkeksi kaikki muu. Hyvin se onnistuikin.
Olen tällä hetkellä melko stressaantunut. Päivät ovat pitkiä; työpäivän jälkeen rakennukselle ja vielä illalla kotonakin rakentamiseen liittyvät asiat vievät aikaa. Nukun huonosti. Käyn siis ylikierroksilla. Viikonloputkin menevät "töissä".
Minulla on kyky pitää langan päät hyppysissäni. Olen hyvä organisoimaan. Yllätyksiä ei pääse tulemaan hyvästä ennakoimisesta ja suunnittelusta. Ja vielä kaikki asiat pysyvät hyvin muistissa, en tarvitse juurikaan muistilappuja.
Toisin se oli silloin, kun sairastuin vuosia sitten siihen viheliäiseen virustautiin. Ennen taudin varsinaisia oireita, aloin yhtäkkiä unohdella avaimia kotiin tai en saanut pyöränlukkoa auki. Selkeitä kognitiivisia häiriöitä siis.
Taudin jatkuessa muisti alkoi todella pätkiä. Unohtelin nimiä ja termejä. Pääsin työpsykologille, mikä teki minulle muistitestejä. Ei siis mitään MMSE -testiä (Mini-Mental State Examination), vaan erilaisia muistin osa-alueita testaavia testejä. Niiden mukaan psykologi arvioi, että muistini kärsii kovan sairauden aiheuttaman stressin vuoksi. Hän lohdutti, että muistikapasiteettini palautuu kyllä. Ja niin kävikin.
Posliinikukkani (Hoya) on intoutunut kukkimaan vallan mahdottomasti. Se ja yksi vanhapoika-kaktukseni selkeästi tykkäävät asua tätä huushollia. Yleensä posliinikukkani on tehnyt heinäkuussa muutaman kukan. Nyt kukkanuppuja on 12.
Kaunis kukka, mutta siitä öisin erittyvä voimakas tuoksu ärsyttää.
Pähkäilen taloni ulko- ja sisämaalien kanssa. Nyt ne pitäisi päättää, mutta kun valinnanvaraa on liikaa. Pitäisi valita saunan värit, neljään eri tilaan värit, rappauksen väri ja ulkovärit. Jos ystävältäni kysyn, vastaus on maalarin valkoinen. Voiko tylsempää väriä olla kuin valkoinen?
Tampereella, entisessä kodissa käytin hyvin rohkeasti värejä. Nyt taidan olla hieman konservatiivisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti