Lähdin pakkasyön jäljiltä metsäsuksilla hiihtämään hangenkuorille. Kävin yläkuvassa näkyvän järven rannoilla, joka on tunnettu keväisin lintujärvenä. Viime keväänä näin täällä merikotkan (kts. blogi 25.4.2021).
Järvellä oli jo pieni sula, missä reviirin varanneet kurki- ja joutsenpari oleilivat sulassa sovussa. Näissä samoissa maisemissa löysin maaliskuussa 2020 ilveksen jäljet yms. (Kts. blogi 22.11.2021).
Vaan yksi on joukosta poissa: koirani Usko. Tällekin aamulle sille olisi ollut hyvät kelit juoksennella matkassani hankiaisella. Kävin ennen hiihtolenkkiäni sen haudalla ja kutsuin sen mukaani. Ja, uskon sen juosseenkin matkassani. Varhaiset, yhteiset ja pitkät aamulenkit olivat sille tosi tärkeitä. Niissä hitsautui koiran ja emännän suhde huippuunsa.
 |
| Joutsenen (Cygnus cygnus) jälkiä |
Hiihtolenkin jälkeen siirsimme tontilla kuusi puutavarapinoa traktorin peräkärryyn. Puutavara tuli talopaketin mukana; osaa vielä tarvitaan, mutta ylimääräistäkin puuta jää. Piha pääsee paremmin sulamaan ja kuivumaan, kun pinoja ei ole 'siellä sun täällä' muovien alla. Rakentajien on helpompi ottaa tavara kärrystä, kun näkee mitä laatua missäkin on.
Siinä pinotessamme tuli naapurini käymään, mikä toi vuosi sitten minulle rahkapullia (kts. blogi 3.4.2021). Hän kertoi pitäneensä tonttini rakennustyömaata silmällä, josta toki oli tallentunut yhtä sun toista riistakameran muistikorteillekin. Hän kyseli Uskonkin perään, kun ei ole tassun jälkiä näkynyt. Niin, ei ole ei.
 |
| Puutavarakuormaa |
Sepelkyyhkyt (Columba palumbus), rautiaiset (Prunella modularis), västäräkit (Motacilla alba) ja kuovit (Numenius arquara) ovat saapuneet. Sekös mieltä lämmittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti