Koirani Uskon kuoltua aloimme kysellä irlanninsetterikenneleistä pentueista. Joissakin oli pitkä jonotuslista. Joissakin astutukset eivät olleet onnistuneet. Yhteen tein sisään ikään kuin hakemuksen kertoakseni millaiseen kotiin pentu tulisi. Ja kaikkea muuta...
Tämä menee nyt henkimaailman puolelle, mutta olen kertonutkin olevani noita (kts. blogi 5.5.2021 ja 9.1.2022).
Samana aamuna kuin meillä oli tiedossa, että erään kennelin narttukoira on menossa ensimmäiseen tiineys-ultraääneen, löysin ihan kummallisesta paikasta Uskon sukan. Sukkaa siis käytettiin Uskon etujalan suojaamiseen. Olin luullut heittäneeni kaikki Uskon sukat aika päiviä sitten roskiin. Ajattelin, että olisiko se uä:n enne?
Myöhemmin iltapäivällä tuli tieto, että narttu on tiineenä. Huikea tieto! Olimmehan ensimmäisellä sijalla 'urospentulistalla'.
 |
| uä-kuva |
Nyt ymmärrän, kun toivottua vauvaa odotetaan kovasti syntyväksi. Ainakin minulla oli tästä tiineydestä samankaltainen fiilis. En halua loukata ketään, vaikka samaistankin naisen raskauden koiran tiineyteen. Minulle vain koirat ovat aina olleet lapsiani, kun oikeita ei ole.
 |
| Röntgen-kuva 10 päivää ennen synnytystä |
 |
| Valokuvaaja I.P. |
Tänään kävimme katsomassa pentuja ja maksamassa varausmaksun. Kuvassa sain pennun ensi kertaa syliini. Minulle tuli itku. Se oli minulle NIIN suuri hetki. Pentu on hämmentyneen oloinen moisesta tunteenpurkauksesta.
Vielä muutama viikko ja saan pennun kotiin❣
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti