Joka kerta pennun tullessa kotiin, minut valtaa epäusko siitä miten selviämme ja saan koirasta täyspäisen, mutta pian tunne muuttuu varmuudeksi.
Kasvattajalta saimme viisi eri kassia sisältäen koiranruokaa, puruluita, vilttejä, leluja, koulutuspillin, kaulapannan, kuumemittarin, koirankakkapusseja, oppaita. Lahjoittajina oli eri lemmikkieläinruokavalmistajia, yksi vakuutusyhtiö ja lemmikkieläintarvikkeiden erikoisliike. Yksi kassi oli pennun isän omistajilta. Sellaiseen en ole ennen törmännyt.
Pentueessa oli luovutushetkellä ripulia ja se vaikutti jonkin verran meidänkin 'ohjaukseemme'. Viime yö oli kovin rikkonainen liittyen paikan vaihdokseen, uusiin ihmisiin ja mikrobeihin ja kaikkeen mullistavaan pennun elämässä.
Tänään kävimme jo viidan reunassa tutustumassa metsään; maistelemassa mustikoita (Vaccinium myrtillus), ihmettelemässä varvikkoa, maahan pudonneita oksia, muurahaisia ja vesilätäkköjä. Kävimme myös Uskon haudalla ja muistolehdossa. Liikkuessa pentu 'kiehuu' jaloissa, ja oma kävely on kuin lumihangessa kävelyä, liioiteltua marssimista.
Pentu on rohkea, vilkas ja kiltti. Rohkeus tuli eilen hyvin esille siinä, että se uskalsi mennä rannasta juomaan vettä. Ruoka maittaa hyvin ja unille mennään tämän tästä. Muun muassa näillä eväillä alkaa yhteinen matkamme kohti uusia seikkailuja mausteina ripaus pitkäjänteisyyttä, toistoja, johdonmukaisuutta ja runsain mitoin rakkautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti