Kotikaupungista muuttoa tehdessä teen luopumista monessa asiassa. Kävelin viime viikolla keskustaan ja katselin kaupunkia toisin silmin. Näin yksityiskohtia ja tein huomioita, kun nostaa katseensa katutasosta ylemmäs, kuten vanhojen rakennusten hienon arkkitehtuurin tai kanahaukan hätyyttäessä kesykyyhkyjä Hämeenkadun yllä.
Luopumista teen erityisesti työyhteisööni, missä sain kasvaa ihmisenä ja ammatissani. Olen kovin onnekas, kun olen saanut työurallani tutustua ja erityisesti työskennellä monen ammattilaisen (isolla A:lla) ja ihanan ihmisen kanssa. Työssäni olen kokenut monet liikutuksen hetket, etenkin onnistumisen hetkinä. Ja noita hetkiä on lukuisia. Olen hyvin kiitollinen.
Ja näin ystävän päivänä sopii ylistää ystäviään. Sen teen Vladimir Vysotskin (1967) sanoin, mitkä Juha Vainio suomensi. Tämä on 3. säkeistö:
"Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti