Koko muuttoprosessi ja opiskeluni työn ohessa on vienyt kaiken vapaa-aikani ja oikein hävettää, kun olen menettänyt tämän hienon talven!
Tämä kuva kertokoon tunnelmia. Välillä pitää ottaa aiheesta perstuntuma, jotta tajuaa oleellisen, eli sen ettei ihminen ole kone.
Umpihankihiihto on upeaa. Vauhti ei pääse kasvamaan liian suureksi, paitsi hangen kuorilla. Niitä tosin ei vielä tälle keväälle ole ollut.
Metsäsukset ovat mitä oivallisin tapa liikkua siellä, missä muut eivät. Ja se ehkä kuvastaa mielenmaisemaanikin. Tykkään mennä pääsääntöisesti koirani kanssa kahdestaan välillä ihan mahdottomiinkin paikkoihin. Koirani väliin karsastaa reittivalintojani, mutta kunnon kehut ja silitykset siivittävät taas matkaa. Koirani jopa kieltäytyy yhteistyöstä, kun olosuhteet ovat liian vaativat sen mielestä. No, sen kokemuksella muutan minäkin suunnitelman plan b:ksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti