On se aika vuodesta, että kuvassa olevan kelloköynnöksen (Cobaea scandens) siemenet päätyvät multaan. Tämä on mielenkiintoinen kasvi, vaikka sen kylväisi kuinka aikaisin tahansa, sen kukkiminen alkaa varsin myöhään ajatellen Suomen kesää, eli viime kesänäkin syyskuun lopussa ja 2019 elokuun puolen välin jälkeen. Joskus kukkiminen alkoi vasta lokakuussa!
Olen kasvattanut näitä mökillä lähes 10 vuotta. Tilasin aikoinani siemeniä postimyynnistä ja jäin koukkuun. Kelloköynnös on riittävän haastava kasvatettava, varsinkin keväällä, kun hennot taimet pääsevät ensi kertaa ulkoilemaan. Parina peräkkäisenä vuotena juurikin kevään vaihtelevat sääolosuhteet tuhosivat taimet. Minulla ei ole kasvihuonetta, joten sekin tuo oman vaikeutensa kasvattamiseen.
Kevättä on ollut ilmassa näiden lauhojen ilmojen alkamisen jälkeen. Metsästä kuuluu käpytikkojen rummutusta, tiaisten reviirilaulua ja linnunpönttöihin kurkistelua. Tampereella viime viikolla varikset (Corvus cornix) parittelivat, joten uskottava on valon voimaan, vaikka vielä silloin oli hyytävä ilmanala.
Aloittaen vuoden vaihteesta, eräs työkaverini merkitsee viikottain entisen työpaikkani kahvihuoneen taululle, kuinka paljon päivä pitenee illasta. Se on hyvin konkreettista, vaikkei eroa aluksi edes huomaa. On vain sitä pimeää. Ja tietoisuus siitä, että päivä pidentyy myös aamusta, luo toivoa näihin nykyisen huikaiseviin kevättalven päiviin, valoon. Ja lopulta kesään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti