Eilen se sitten konkreettisesti tapahtui. Muutin mökkikuntaani. Sinne, missä olen koko ikäni käynyt, ensin lapsena ja nuorena isovanhempieni luona, sitten aikuisena ja lopulta mökin omistajan ominaisuudessa.
Tampereella muuttoautoa pakatessa ja matkaan lähtiessä tuli taas jäätävää sadetta siten, että tuulilasiin tarttui samanlainen tahmea hyhmä, kuin 21.2.2021 kirjoittaessani, ja joka ei totellut tuulilasin pyyhkijöitäkään. Lumisateeksi vesisade muuttui Jämsässä.
Varsinainen muutto kävi rivakasti, kun käytin muuttofirmaa ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Määräpäässä turvaverkko otti minut huostaansa. Se tuntuu upealta. Se on sellaista, mitä Tampereella ei minulla ole.
Muutan ensin vuokralle. Suunnitelmana on rakennuttaa paremmin varusteltu talo vaatimattoman mökkini paikalle. Olen yhden askeleen lähempänä unelmaani. Unelma-askelmittari on antanut minulle askeleita viimeisen kuukauden ajan enemmän kuin moneen vuoteen! Tähdet ylläni ovat nyt oikeassa positiossa. Onko tämä kaikki johdatusta vai sattumaa?
Muuton jälkeen iltapäivällä tulimme ystäväni kanssa mökille palautumaan; hoitamaan kivistäviä lihaksia saunoen ja uiden. Kiteyttäen: väsynyt, mutta onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti